MeJäilemässä

Mentiin jonnekkin ihme paikkaan metsään, missä joku täti näytti mulle aikas kummallista kapistusta, se oli sellanen harmaa,karvainen ja siinä oli joku sorkka päässä. Se haisi oudolle. Tai hmm...oonkohan mä joskus syöny sellaista..? Ei, pupu se EI ollut.
Sitten se täti meni piilottamaan sen metsään (mä näin minne se sen laittoi!). Mut vietiin jonkin matkan päähän, missä oli joku vuotanut verta kanervikkoon! Mä tietysti fiksuna koirana ja hyvänä kirsun käyttäjänä läksin seuraamaan, että mikähän elukka sinne metsään on vuotanut.
Kun se hajuvana loppui, niin siellä oli taas se harmaa sorkka maassa. Katsahdin hämmästyneenä sitä tätiä, että mikäs juttu tää nyt oli? (mähän siis näin jo alunperin minne se sen lattoi, miksi piti kiertää niin kaukaa jos se piti löytää sille tädille takasin??)
No se täti oli iloinen kun se sai sen sorkkansa takaisin. Kyllä mä voin sitä jatkossakin jeesata, jos ei se muista minne se sen aina laittaa. Pitäis parempaa huolta tavaroistaan.

Näytelmissä

Taas oltiin näytelmissä. Kauheesti oli tuttuja, sisko (Kuvassa Haiku) ja iskä ja mummo ja vaikka ketä! Oli tosi lämmin ilma ja piti juosta monta kertaa kehässä. Vähänkö olin sippi kun pääs lopulta kotiin.

Iskää moikkaamassa

"Mä en siis tod. haluu faijan kans samaan kuvaan!"

Kävin kasvattajalla trimmissä ja iskää ja mummoa moikkaamassa.

Rondan silmätarkki 31.3.2009

Koiranko tahdot?

Koiranko tahdot? No, yhdenkö vaan?

Siitä lähtee lauma kasvamaan.
Seuraavaksi huomaatkin, että olet köyhä
ja naapurit kuiskii, että päästään löyhä.
Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo eikä neljäskään tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudennessakaan vikaa.
Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.

No uskallatko leikkiin, miten ois vielä yksi?
Kai keittiössä häkissä saan sen säilytetyksi.
Sängyillä, sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden turkin hoito iltoja pilaa.
Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa. *

* **Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,
lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.
Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
kuononjäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta?
Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.

Ei koirien määrällä ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman olisi laumani vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.
Laskut vain kasvaa ja velkaa vielä jää.
Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi koiratuttavat, joilla samat kuviot nää.

Nurmikko ja pihapensaat kuivalta näyttää,
kun näyttelyt ja kilpailut sun viikonloput täyttää.
Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset.
Ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset. *

* **Ansako tää olikin? Mä kohta oon vainaa?
Silloin lempikoirasi pään polvellesi painaa.
Se katsoo sua rakastaen ja sä päätät jaksaa,
pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.

Yksi näyttelyyn, yksi jalostusta varten,
yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkun tarpeen.
Mut talvi on kurja, ei siitä koiratkaan tykkää.
Lenkkinsä ne tarvitsee, vaikka taivas räntää lykkää.
Sun naamasi on sininen pakkastaivaan alla
ja iltaisin saat ne ulos ainoastaan karjumalla.

Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut,
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on koira elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat ja parhaat ystäväsi.
On maailma muuttunut, ei mikään enää sama,
kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama.

- kirjoittaja tuntematon -