Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 10. kesäkuuta 2008

Koiraperheen iloja

Minulla on koira, grandi. Olen minä sitä kouluttanutkin. Lenkkeilijöihin se suhtautuu tosi luontevasti. Iloisesti häntä heiluen se tulee tervehtimään kaikkia kuntourheilun ystäviä. Minä olen siinä ihan lähellä, narun toisessa päässä, rähmälläni. Hyvin suhtautuvat lenkkeilijät poistuessaan paikalta tapaamisemme jälkeen kuraiset tassunjäljet rintapielessä ja naama nuoltuna. Haluavat tavata toistekin. Moni on huutanut: "Te kuulette minusta vielä!?" Mukavaa sakkia. 
Vaikka kyllä koiran koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä. Kapulan heittämisestä se tykkää valtavasti. Kerran heitin. Poliisit toivat koiran illalla kotiin. Minä sanoin, että ei olis tarvinnut. Luulivat että lasken leikkiä. 
Naapuritkin pitävät meidän koirasta kovasti, ovat antaneet sille lempinimenkin: ADHD. Outo nimi. Olisiko arabiaa? 
Kerran minä vein sen lääkäriin ja sanoin että nyt tälle idiootille on tehtävä jotain. Lääkäri kysyi, että voiko eläintenhoitaja pitää sillä välin minun koiraani. Kaikki eläinlääkärit eivät ole tosikkoja. Uskoihan lääkäri puhetta, ja määräsi koiralle rauhoittavia pillereitä. Muutaman purkillisen se niitä sitten söikin, nälkäänsä. Antoi vielä tassua kiitokseksi. Pitihän minunkin yksi maistaa. Viikko meni horroksessa. Lääkitys lopetettiin tehottomana. Ei siitä ollut huumekoiraksi. 
Grandit ovat kovia syömään. Aamiaiseksi se vetäisee pari desiä nappuloita, maksalaatikkoa ja olkkarin sohvan.  Koiran hankkiminen ei ole kovin kallista. Tonnilla saa hyvät paperit omaavan grandin. Remonttiin menee kymppitonnin verran ja ruokaan viitisenkymppiä kuussa. Meillä lisäkustannuksia aiheutti turvahäkin ostaminen, mutta se osoittautui liian pieneksi koko perheelle. 
Luin koirakirjan. Siinä sanottiin että koiraperheessä johtajuus on tärkeässä asemassa. Helpotti. Yksi asia on sentään meilläkin hoidettu oikein: grandit ovat loistavia johtajia. Lenkkikaverihan minun piti siitä itselleni kasvattaa. Ensimmäisellä lenkillä vedettiin yhtä köyttä tosi hienosti. Eri suuntiin. Koiran kanssa juokseminen vaatii vahvoja olkapäitä. 
En oikein uskaltautunut taannoin mukaan keskusteluun lenkkipoluilla häiriköivistä koirista. Ymmärsin heti, että joku oli nähnyt meidät. Päätin kuitenkin tulla ulos kaapista kun tajusin, ettei ongelma ole yksin minun, se on myös niiden joita meidän koira on häiriköinyt.  Eiköhän sovita että jokainen hoitaa omat ongelmansa. Kennelpiireissä on väläytelty ongelman ratkaisuksi niinkin julmaa asiaa kuin piikin antamista häiriökäyttäytyjille. Minusta se on kohtuuttoman kova rangaistus, sitä paitsi suurin osa lenkkeilijöistä on ihan mukavaa porukkaa."

sunnuntai 16. maaliskuuta 2008

1v. synttärit




"Ihana uni on sellainen jossa
ruukussa kasvaa luita,
makeita häränhäntiä
ja koiranherkkuja muita."
-Elina Karjalainen

torstai 17. tammikuuta 2008

Silmäleikkauksessa

Ja taas lekurissa. Juuri kun pääsin haistelemaan kaikkia outoja hajuja huoneessa niin alkoi yhtäkkiä nukuttamaan ihan kummallisesti. Tassut rupes menee solmuun ja oli pakko laittaa maate siihen lattialle.
Sen jälkeen en muistakaan enää mitään. Ja kun heräsin, oli mun päässä tällänen! Tosi vaikee enää mitään haistella kun tää tökkää aina maahan. Ärsyttävää!
En kyllä mene sinne enää ikinä.

torstai 20. joulukuuta 2007

Joulun odottelua

Kuusen alla on kummaa puhinaa,
karvaisen kuonon jouluista tuhinaa.
Heilahtaa kuusen katveessa tassu,
kurahtaa vihreän varjossa massu.
Joulu-bassetti on asialla,
oksien peitossa kuusen alla.
Bassetilla mielessä jouluiset ilot,
pukki ja lahjat ja namikilot.
Siksipä heilahtaa karvainen tassu,
siksipä kurisee massu,
että on tarpeen hetkisen vartoa,
odottaa,paastota, punoa vartoa.
Jälkeen koulun on odotus joulun,
kaikkein kauneinta maailmassa.
Bassetin mielessä joulu väikkyy,
kynttilän valo silmissä läikkyy.
Mieli on auvoinen, mieli on avoin
viettääkseen joulua jouluisin tavoin."


Elina karjalainen - Uppo-Nallen jouluruno

perjantai 14. joulukuuta 2007

Poikia kylässä

Työnjohto tarkkailee

Veikka ja Reiska oli tänään kylässä. Mä olin ihan et hei, mä oon narttu ja Kingi ja kaikkee täs talos, mut ne ei ollu kuulevinaankaan. Moukkamaista käytöstä nyt syödä toisten luut.
Mä kuulin et ne olis jotain ”noutajia”, mut pah, ne mitään osannu noutaa ulkona. Mun piti näyttää sit mallia. Oonkohan mä sellanen ”noutaja” sitten....
Hui mitkä silmät!

tiistai 30. lokakuuta 2007

Sikasiistii?



Näin eräänä päivänä tälläisen. En ole ihan varma mikä se oli, mutta etäisesti mulle tuli mieleen ne possunkorvat, joita joskus emäntä antaa meille. Se röhisi pelottavasti ja tuli kohti, ja mä sain hepulit. Se ei yhtään pelänny mun haukkua, vaikka mä yritin sille huutaa että ” senttikin vielä lähemmäksi niin mä syön sut!!”
Kaikkea sitä onkin.
Emäntä vaihtoi autoa, mä en saa enää kuolata sen olkapäälle takapenkiltä, vaan mut laitetaan koppiin taakse. Aika mälsää.

maanantai 15. lokakuuta 2007

Bassetti heikoilla jäillä



"Jos ystävämme pettävät,
jos puhelin ei soi, eikä postinkantaja pysähdy ovelleni,
koira pukkaa polveani kuonollaan ja sanoo hymyillen:
"Mitä tuosta Sitä enemmänhän meillä on yhteistä aikaa.
Lähdetään lenkille! Kerrassaan hieno ilma!"
- Pam Brown